ikävä tätä blogia,
kirjoittamista.
yritän aktivoitua.
elämäni täytyisi olla paremmin;
olen päässyt osastolta pois,
olen saanut huoneeni sellaiseksi,
josta pidän,
saan olla omassa rauhassa,
jos vain tahdon,
mutta samalla ympärilläni on ihmisiä,
jotka kuuntelevat ja ymmärtävät.
silti olen tyytymätön.
olenkohan sitä aina?
en enää osaa laihduttaa,
en osaa olla syömättä.
syön ja samalla vihaan tätä kehoa.
en vain osaa tehdä asialle mitään.
jos puhun totta,
mielenterveyteni on paremmassa kunnossa
kuin kuukausia sitten.
minun siis täytyisi voida paremmin.
silti minulla on pahoja ajatuksia,
en uskalla hoitajan soittaessa minulle,
kertoa niistä.
puhelimessa se on vain niin hankalaa.
onneksi vielä tänä vuonna pikaisesti nähdään.
odotan sitä.
pieni toivo elää.
6 kommenttia:
Hyvä kuulla että oot yhä siellä.
Et ole ainoa kuka tuntee olevansa kykenemätön laihduttamaan ja olemaan syömättä osastojakson jälkeen ja etenkin painon noustua.
Päästyäni osastolta olin varma, että saatuani lisää painoa syömättömyys on entistäkin helpompaa. Mutta niin ei ollut vaan sitä vastoin tuntui, että viimeisetkin itsekurin rippeet ovat kadonneet jonnekkin.
Myös minun mielenterveyteni alkoi voida osaston jälkeen paremmin, olen siis miettinyt, että josko syömättömyyden epäonnistuminen johtui siitä. Ehken enää tarvinnut sitä keinoksi paeta todellisuutta ja piiloutua tunteita. Ehkä se terve mieli, se minä joka oikeasti olen taisteli alitajuntaisesti vastaan ja käski minun syödä.
Osastojaksostani on jo kohta vuosi aikaa, ja tässä ajassa olen edistynyt hurjasti ja olen kokoajan hitaasti nujertamassa anoreksiaa. Tämä kaikki siksi, etten alkanut samantien luisua huonompaan kuntoon ja tiputtamaan painoa päästyäni siviiliin.
Rohkaisen sinua siis lämpimästi taistelemaan ahdistusta ja pahaa oloa vastaan. Vain niin voit päästä eteenpäin elämässäsi ja joskus oikeasti parantua.
ps. olen lukenut blogiasi pitkään, pidän tyylistäsi.
yritä nauttia ja olla taas sinä! :)
tsemppiä ja pärjää <3
ps, liityin lukijaksi
Ihanaa, ihanaa, ihanaa! En osaa muuta sanoa. Mullakin menee hetkittäin aika putkeen, vaikka aina tulee huonojakin hetkiä, mutta niinhän kaikille...
Jatka samaan malliin :)
Olet rakas ♥
pu, halaus, en ole unohtanut, on ollut kaikkea. olet tärkeä vieläkin. yritän lähettää viestä, olen vain nykyään niin huono siinä.
ruts ruts,
parempaa vuotta pikkuinen <3
ootko vielä olemassa :(
Lähetä kommentti