vaikka kukaan ei enää jaksaisikaan.
olen kuitenkin jokaisesta lukijasta,
ja etenkin kommentista,
erittäin kiitollinen.
kiitos paljon,
jo näin etukäteen.
olen taas myös niin yksin,
pelkään tätä yksinoloa.
en ole oppinut tähän,
en vieläkään.
kuukausi toisensa jälkeen olen yksin illat.
oli kuukausia,
kun en ajatellut syödessä ruoan määrää,
kaloreita,
en painoa,
en yksinkertaisesti välittänyt.
nyt kadun sitä enemmän kuin mitään,
mitä on vaikea myöntää edes itselleni.
nyt tuntuu pahalta katsoa peiliin,
näky on niin kammottava.
luihin en ole edes uskaltanut seurata,
järkyttyisin liian pahasti.
nytkin ahdistaa
ja pahasti.
pitäisi puhua ja puhua,
mihin en kykene.
en nyt,
kirjoittaminen tuntuu paremmalta.
teen kaiken niin väärin.
oli väärin sanoa,
etten pyörittele mitään tiettyä asiaa päässäni.
ja sekin vain paetakseni ongelmiani.
ohjaaja kuitenkin näki lävitseni jotakin,
sillä hän kysyi,
olenko varma asiasta.
valehtelin,
sillä en ollut valmis puhumaan.
halusin vain unohtaa.
nyt mietin,
kuinka vialla lähes kaikki on elämässäni.
haluan lopettaa tämän kaiken,
ei mikään tule tästä muuttumaan.
en jaksa enää.
olisipa tämä kaikki vain unta,
todella pahaa unta,
josta voisi vain herätä
ja kaikki olisi toisin.
5 kommenttia:
Hei <3 Sinäkin olet ollut minun ajatuksissani, usko pois :) Olen käynyt aina blogisi puolella katsomassa onko mitään uutta kirjoitusta tullut. Ei tullut pitkään aikaan ja nyt olen niin iloinen että kuulen sinusta taas <3
Luulin, että katosit täältä. En tiedä mitä sanoisin, hyvä kun olet olemassa. <3
ihana että oot täällä.
kaipasin sinua.
tiedän miltä susta tuntuu.
oi, kiitos kovasti :)
älä koskaan luovuta toivoasi. olet arvokas. sinä et kuulu pimeyteen. halauksia ja voimia <3
Et ole yksin, voimia sinullekin. <3
Lähetä kommentti