elämisen sietämättömyys

huhtikuu on vaihtunut toukokuuhun,
minun mielialat laidasta laitaan.

syvä huokaus.

olen ollut nyt viikonlopun kotona.
eikä tämä tunnu hyvältä hengittää täällä.
koti ei tunnu enää kodilta,
en halua tänne takaisin,
tänne turvattomaan paikkaan.
(ei minulla ole enää kotia!)

lähes kaikki lääkkeeni on viety täältä osastolle,
jotta minä en sortuisi niihin.
mutta tänä viikonloppuna löysin kymmenen rauhoittavaa laatikoistani.
kaikki ne samasta pussista.
osa minusta olisi tahtonut nielaista ne kerralla alas,
kokeilla.
mutta laitoin ne kiltisti takaisin,
eihän niin säälittävä määrä tee mitään.
ja kävin illalla aikaisin nukkumaan.
minä vain tahtoisin yhä syödä ne kaikki (ja enemmän) kerralla,
lakata elämästä.

näin tänään,
ensimmäistä kertaa tänä vuonna,
voikukkia meidän talonkulmalla.
se on kai merkki pian alkavasta kesästä.
en edes tiedä,
mihin koko kevät on kulunut.
olen kulkenut silmäni suljettuina,
näkemättä ympärilleni.

vappukin oli ja meni.
en halua palata siihen.
siihen,
miten suunnitelmat muuttuivat.
miten olin pmmp:n keikalla yksin,
vaikka en ollut ostamassa lippua yksin.
miten kaikki meni kurjasti.

ensi viikolle on suunniteltu enää kaksi sähköhoitoa,
ne on kai viimeisiä.
sähköpäivinä minulla ei edes ole liikkumislupaa ulkona.
ei ilman hoitajaa.

tällä viikolla omahoitaja sai minusta ensimmäistä kertaa irti hymyä,
kuuntelin kuulokkeilla musiikkia.
mutta se oli vain se hetki.
nyt taas kaikki tuntuu sietämättömältä,
haluan vain kuolla.
oikeasti haluan.
en tiedä,
miksi jatkaa.

harmittaa,
kuinka en ole yksinkertaisesti kyennyt kirjoittamaan,
en edes itselleni.
päiväkirjan sivut on tyhjillään.
aika on jotenkin hämärtynyt muistissani,
en muista mennyttä.
se on yhtä harmautta.
en edes halua muistella.
ja toisaalta,
unohtaminen käy loistavasti.

ja kaiken lisäksi minä olen lihonut ihan valtavasti,
kun olen syönyt osastolla niin kuin muut.
niin kuin silloin normaalisti,
kai.
sen huomaa jopa jo vaatteistani.
yök.

en osaa sanoin kuvailla,
mitä se kaikenlainen pitää sisällään.
ihan liikaa negatiivisuutta joka tapauksessa.

lupaan yrittää tulla kirjoittamaan useammin,
jos vain pääsen netin äärelle.

nyt menen pakkaamaan
ja lähden takaisin osastolle.