minä yritän hetkittäin elää,
olla kuin joku toinen.
vahva,
jota ei sairaus määrittele.
lasi on myös haljennut pieniksi siruiksi,
aikaa ei ole ollut koota palasia.
ei nyt.
tällainen näytelmä ei voi muuta
kuin päättyä tavalla,
josta minulla ei ole varmuutta,
mitä siitä ajatellaan.
alun mahdollisen lohduttomuuden ja kaipauksen jälkeen
olen unohdettu.
se minä olen.
3 kommenttia:
surullista tekstiä:( Koita pärjäillä siellä, oot vahva <3
Älä höpsi rakas! Sinä olet arvokas, eikä sinua unohdettaisi. Mutta sinun aikasi ei ole vielä, joten älä edes ajattele noin!
annika: Mä en koe olevani vahva. Jos jotain vahvaa minusta täytyy löytää. Se on se, että olen kokenut aika kovia, mutta hengitän yhä. Mutta en osaa todella ajatella sitä vahvuutena, vaikka niin luulin aluksi.
Ainur: Kyllä mun aika on ollut jo.. ajat sitten. Oikeasti. Minua ei täällä tarvita.
Lähetä kommentti