sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

kuolema


minä en käsitä,
mitä syitä minulla enää on elää.

elää tätä masentuneen vaikeaa elämää.

elämää,
joka on täynnä epäonnistumisia ja epätoivoa.

minä todella haluan kuolla,
ajattelen niin usein.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minä olen ajatellut itsestäni samaa monesti, mutten osannut kertoa kellekään tai edes kirjoittaa mihinkään. nyt en kyllä enää vähään aikaan vaikken vieläkään tiedä mihin olen menossa tai olenko mihinkään. hirveän paljon kestää jos välissä on lyhyitäkin hyviä hetkiä. edes pari sekuntia, jotain minkä ehtii huomata.
koeta jaksaa. sanoissasi on edelleen syvyyttä.

5. maaliskuuta 2012 klo 22.55
Saara kirjoitti...

Voi rakas sinua...:( Minäkin olen elossa, vaikka tällä viikolla olen niin monesti kironnut itseni ja elämäni ja tahtonut olla seuraavana aamuna hengetön, koska pelkään niin suunnattomasti elämää, tulevaa sekä kaikkea, mitä se voikaan tuoda tullessaan. Niin, silti olen elossa ja joinain pieninä hetkinä saatan ajatella jopa, että hyvä että olen elossa, koska aina voi tapahtua ihmeitä. Voimia ja suuri halaus rakas <3

7. maaliskuuta 2012 klo 18.41

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)